Kerro mulle kuinka helppoa olisikaan, jos aiemmat sanotut sanat menettäisivät täysin merkityksensä ja voitaisiin palata vain alkupisteeseen, huokaista helpotuksesta ja jopa nauraa koetulle seikkailulle. Ketään ei sattuisi. Ketään ei haittaisi. Kukaan ei kyseenalaistaisi. Kukaan ei ikinä tulisi kysymään "Miksi?"

Kerro mulle kuinka helppoa olisikaan, jos kaiken tämän jälkeen pysyttäisiinkin vielä hetki tässä ja mietittäisiin mikä meni vikaan, mitä korjata ja miten ollaan viisaampia tulevaisuutta varten.

Kerro mulle kuinka vaikeaa se olisi sanoa hyvästit, mutta silti luottaa siihen että pysyttäisiinkin jonain uutena, jonain muuna muotona.

Me ollaan tehty niin paljon virheitä.
Ehkä liikaakiin korjattavaksi asti.

What I've felt

What I've known

Never shined through in what I've shown

Never be

Never see

Won't see what might have been

What I've felt

What I've known

Never shined through in what I've shown

Never free

Never me

So I dub thee unforgiven