Mua pelottaa etten koskaan enää tule kokemaan niitä vahvoja tunteita. Niitä tunteita, mitä tunnet kun halaat ystävää pitkän ajan jälkeen. Niitä tunteita kun ihastut ja lopulta rakastut tulisesti ja suutelet intohimoisesti. Se, kun ottaa mahanpohjasta asti. Se kun ikävöit ja kaipaat kuollaksesi.

Mua pelottaa etten tule koskaan saamaan enää muistoja, jotka muistaa lopun elämäänsä. Niitä semmoisia, joita muistelet vanhana kiikkustuolissa hymyillen.

Saanko enää ikinä samanlaista euforiaa alkoholista, mitä sain silloin aikoinaan. Silloin kun kaikki koettu oli vasta edessä. Silloin, kun kirjoitit listaa mitä haluat vielä tulevaisuudessa kokea. Silloin kun totesit, että niiden jälkeen elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Ja nyt kun lista on käyty läpi niin istun alle kolmekymppisenä keittiön pöydän ääressä toivomassa vielä jotain elämisen arvoista. Seuraava ja ainoa merkkipaalu on vain enää kuolema. Enkä tiedä toivonko sen olevan mielummin huomenna vai kymmenien vuosien päästä.